Keijo tuli tähän maailmaan keskiviikkona 9.3.2011 klo 20.59. Ei päästy yliaikaiskontrolliin kun herra aamuyöstä alkoi näyttää ulkoistumisen merkkejä :). Tässäpä erittäin pitkä tarina synnytyksestä:

 

Herään kivuliaisiin supistuksiin 2.50 tiistain ja keskiviikon välisenä yönä (8-9.3). Supistuksia tulee tauotta ja kun nousen ylös lapsivettä tulee jonkun verran. Sen jälkeen vettä tiputtelee hetken. Kävelen kämpässä, joka helpottaa kipuihin. Olotila on sangen rauhallinen. Katselen ikkunasta tyhjää ja hiljaista kaupunkia. Supistuksia tulee tasaisesti kolmen minuutin välein. Otan Paramaxia ja yritän mennä takaisin sänkyyn. Makuulla olo on kuitenkin hankalaa joten nousen jälleen ylös kävelemään ja syön yöpalaa. Pystyssä olo tuntuu hyvältä kun pystyy pyörittelemään lantiota. Kipu pehmenee liikkeen mukana. 3.20 käyn jälleen vessassa ja vatsa tyhjenee. Supistuksia tulee edelleen kolmen minuutin välein. Toni nousee ylös 3.30. Vitsaillaan siitä ettei taideta päästä aamun yliaikaiskontrolliin. 3.50 supistukset jatkuvat säännöllisinä, kestävät noin 10-40 sekuntia ja ovat kipeitä. Naureskelen tosin, että sillä hetkellä kovaksi ajattelemani kipu ei varmasti ole mitään verrattuna tulevaan. 4.00 Toni soittaa sairaalaan, josta sanovat, että saa tulla paikalle, mutta ei ole kiire tai pakko tulla vielä. Sanovat sen mitä useimmille eli ”tulette sitten kun ette enää kestä kotona.” 4.10 supistukset jatkuvat kipeinä yhtä säännöllisinä. 4.30 päätetään lähteä sairaalaan.

Automatka on todella tuskainen kun penkissä ei pysty yhtään liikkumaan supistuksen tullessa. Onneksi matka on lyhyt ja supistuksia ehtii tulla vain yksi. 4.50 saavutaan sairaalalle. Käytävä, jota pitkin kävellään synnyttäjien vastaanottoon, tuntuu järkyttävän pitkälle. Yritän keksiä paikkoja mihin nojata ja heijata lantiota, mutta eipä niitä oikein ole. Odotellaan hetki aulassa kunnes meidät otetaan sisään ja hoitaja kyselee kaikenlaista. Tarkastaa kohdunkaulan ja kohdunsuun tilanteen. Kaulaa on jäljellä 2 cm ja kohdunsuu ei ole edennyt yhtään. Hoitaja toteaa ”kannustavasti” ”Toivottavasti syntyy tälle päivälle.” ja kommentoi myös mun kehonlämpöä (35,6), että se on ”miinuksen puolella” vaikka ihan normaalilämpö se mulle on.

Synnytyssalissa kokeilen keinutella keinutuolissa ja heijata itseäni jumppapallolla. Kumpikaan ei tunnu hirveän hyvältä. 6.15 kätilö ehdottaa ammetta ja suostun, koska olin ajatellut jo aiemmin haluavani kokeilla sitä. Hengailen ammeessa tunnin. Se pehmentää supistusten kipua kun voi heijata itseään helposti puolelta toiselle. Seitsemältä aamuvuorolaiset aloittavat työnsä, saan aamupalaa ja vauvalta otetaan sydänkäyrä. Kätilö ei katso kohdunkaulan tilannetta, koska lääkäri on tulossa kierrolle puoli yhdeksän aikoihin ja katsoo tilanteen kuitenkin silloin. Väsyttää ja unettaa ihan hirveästi, mutta nukkumisesta ei tule mitään supistusten takia. 8.45 lääkäri käy ja toteaa kohdunkaulan hävinneen. Sanoo, että epiduraalia voisi harkita noin tunnin päästä. Kohdunsuu on edelleen tosi takana ja tutkimus tuntuu todella epämukavalta. Lääkäri sanoo, että vauva syntyy tänään. Sangen lohduttavaa kun vuorokautta on kuitenkin jäljellä aika monta tuntia :P.

Puoli kymmeneltä kätilön mielestä supistuksia tulee edelleen liian harvoin (sama 3-5 min), mutta huiput ovat kuitenkin pidempiä. Epiduraalista on edelleen puhetta. Kymmenen maissa kätilö tarkastaa kohdunsuun ja toteaa saman kuin lääkärikin, että vauva on edelleen todella kaukana. Supistusten rytmi on hyvä, mutta vauvan kaukaisuuden takia epiduraalia ei kannata vielä laittaa, koska se pitkittäisi synnytystä todella paljon. Yhdeltätoista pyydän epiduraalin koska kivut on tosi kovat ja kroppa on niin väsynyt että on pakko saada nukuttua. Kätilö sanoo edelleen, että epiduraali laitettuna näin aikaisin hidastaa synnytystä, mutta haluan sen silti. Anestesialääkäri tulee laittamaan puudutteen ja ensin laitetaan testiannos, jonka aikana lääkäri kyselee puutuuko jalat ja kätilö mittaa verenpainetta monta kertaa. Kun kaikki näyttää hyvältä niin laitetaan epiduraalipumppu toimintaan.

Puoli kahdeltatoista laitetaan tipalla suolaa ja oksitosiinia supistuksia vauhdittamaan. Kätilö kehoittaa nukkumaan ja muistuttaa, että liikkumaan ei sitten enää pääse. Se ei kuitenkaan haittaa, koska puudute alkaa vaikuttamaan ja supistukset ei tunnu enää niin hirveiltä kuin aiemmin. Kahdeltatoista lääkäri käy puhkaisemassa kalvot, kohdunsuu on 2,5 cm auki ja kätilöt vaihtavat aamuvuorosta päivävuoroon. Kätilö Jaana vaikuttaa ihanalta tyypiltä. Oksitosiini laitetaan kiinni ja toivotaan että kalvojen puhkaisulla saataisiin aikaiseksi supistuksia. Keijolle laitetaan pinni päähän sydänkäyrää varten. Puoli kahdelta saan lounasta ja epiduraalia lisätään. Oksitosiini laitetaan takasin, koska supistukset on laimentunu. Kahdelta lapsivettä hulahtaa kunnolla sänkyyn ja epiduraalia lisätään jälleen. Kätilö myös katetroi mut. Oksitosiini vahvistaa supistuksia, mutta epiduraalin takia ne tuntuu vaan pienenä jomotuksena. Epiduraali tuntuu vaikuttavan paremmin vasemmalle puolelle ja kätilö kehoittaa kääntyilemään kyljeltä toiselle että aine levittyisi tasaisesti. Kolmelta puudute alkaa vaikuttaa tasaisesti joten saan nukuttua pieniä pätkiä. Oksitosiinia lisätään jälleen.

Neljältä kätilö katetroi, koska valittelen kipuja. Kivut helpottuvat heti. Kohdunsuu on auki 3 cm ja vauva edelleen takana ylhäällä. Supistukset ovat pidentyneet ja oksitosiinia laitetaan tulemaan jälleen lisää. Puoli viideltä supistukset alkaa tuntua pepun puolella ja paineen tunne lisääntyy. Kätilö kertoo, että vauva on laskeutumassa. Epiduraalia lisätään jälleen, lepäilen ja valittelen nälkää. Jaana sanoo, että vauva syntyy varmasti hänen vuoronsa aikana eli ennen iltakymmentä. Puoli kuudelta vaihdetaan epiduraaliannos kun edellinen loppuu. Samalla annostus nostetaan maksimiin, joka tuntuu jännältä kun kivut eivät ihan kokonaan ole kadonneet. Uusiin supistuksiin epiduraali ei tunnu auttavan yhtään. Jaana sanookin, että epiduraali vaikuttaa yleensä vain etuosaan vartalosta. Alkaa jännittää, koska tajuan, että näillä kivuilla vauva synnytetään. Puoli seitsemältä saan poikkeuksellisesti ruokaa kun joku jolle oli ateria tilattu ei pystynytkään syömään sitä. Hirvittävä valmismakaronilaatikko maistuu melko taivaalliselta kun ei ole syönyt koko päivänä muuta kuin leipää. Jaana ihmettelee mun syömisen tarvetta kun yleensä synnyttäjät eivät kuulemma pysty syömään yhtään mitään. Ruoka helpottaa särkyä ja väsymyksestä johtunutta koomaa. Sanon, että on varmasti helpompi synnytys tulossa kun sai energiaa. Ruoan jälkeen saan Paramaxin kun kuume hipoo 38:a astetta.

19.15 tunnen tarvetta ponnistaa ja oon tosi kipuinen. Kohdunsuu on 7,5 cm auki. Vauvan ”saumat” tuntuvat vähän vinossa joten Jaana käskee kontalleen sängylle peppu pystyyn jotta vauva hakeutuisi oikeaan asentoon ja suuntaan. Puoli kahdeksalta kivut ovat todella kovat ja huudan täyttä huutoa. Hiki virtaa ja supistukset on toooodella pitkiä. Paine tuntuu todella kovana pepussa. Vauva on siis tuloillaan. Puoli yhdeksältä kivut ovat edelleen järkyttävät ja tuntuu, että paniikki iskee. Kohdunsuu on kokonaan auki ja saan Jaanalta ohjeita miten alkaa ponnistamaan vauvaa kohti kanavaa. Ponnistusvaihe alkaa 20.45. Jaana antaa todella selkeitä ja hyviä ohjeita, joita pystyn ihmeen hyvin noudattamaan. Tuntuu kuin toimisin jossain toisessa ulottuvuudessa. Toimin ohjeiden mukaan vaikka järki sanoo, että juokse vielä kun voit, koska kivut ovat aivan hirveitä. Jostain saan voimia ponnistaa kivun ohi ja tunnen kuinka vauva laskeutuu pikkuhiljaa. Jaana kertoo, että mustat pitkät hiukset näkyvät. Se antaa voimia. 20.59 vauva syntyy ja helpotus on hurja. Tajuan, että oikeasti tein sen. Vauva näyttää tosi isolta ja tuntuu tosi hassulta, että se oikeasti tuli juuri mun sisältä ulos. Toni saa leikata napanuoran ja sitten vauva siirretään mun paidan alle. Se tuntuu tosi jäntevältä ja isolta. Jälkeiset tulevat muutama minuutti vauvan jälkeen ja sitten Jaana ompelee tikit. Toni pääsee pesemään vauvan ja seuraamaan punnitsemista ja muita toimia. Näiden jälkeen vauva siirretään tissille ja se osaa tosi hyvin hommansa. Kymmeneltä saadaan iltapalaa ja lähetellään ilmoitusviestejä sukulaisille ja ystäville. Yhdeltätoista minä ja vauva siirrytään osastolle ja Toni lähtee kotiin. Annan vauvalle vielä toista tissiä ja sitten se viedään kansliaan yöksi. Olen todella kipeä ja väsynyt. Pää on ihan sekaisin kaikesta tapahtuneesta. Saan särkylääkettä ja koitan käydä nukkumaan.

 

Tämä oli samalla viimeinen kirjoitus tähän blogiin. Seuraavassa sitten seuraillaan keijon elämää :). Kiitos kaikille kirjoituksiani seuranneille, toivottavasti käytte lukemassa seuraavaakin blogia!

 

Adalmis ja keijo 1vko

 

Seuraavan blogin osoite: http://keijonelamaa.vuodatus.net

Edelleen vaan palloillaan yhtenä osana. Ei taida keijolla olla kiire maailmaan :). Tällä viikolla sen pitäisi kuitenkin ulkoistua joko itsekseen tai avustettuna. Keskiviikkona mennään aamusta yliaikaiskontrolliin äitiyspolille ja sitten ollaan taas viisaampia. Saattavat käynnistellä jo silloin jos paikat on kypsyneet tai sitten laittavat vielä kotiin ja loppuviikosta käynnistellään. Hirvittävän kipeitä supistuksia on ollu viimeset kolme päivää mutta ne tulee vaan makuulla ollessa ja loppuvat aina kun nousee pystyyn.

Vähän on ahdistanut ajoittain, että mentiin näin pitkälle tän raskauden kanssa, mutta onneksi vain ajoittain. On tuntunut jotenkin tympeältä ja tyhmältä, että keho ei toimi niin kuin sen pitäisi. Olisin halunnut kokea spontaanin synnytyksen, mutta näillä mennään mitä on. Eikä sitä nyt tietty missään oo sanottu etteikö tää itekseen vielä ehtis tulla ulos. Jotenkin oon kyllä jo asennoitunut siihen käynnistykseen eikä se hirveesti haittaa jos sinne mennään. Täytyyhän se vauva jotenkin saada pois mahasta :>.

Keskiviikkoa odotellen,

 

Adalmis ja keijo

Näin ilmoitti vau.fi:n etusivu. Ja näinhän se on nähtävä; pitkä odotus alkaa olla lopuillaan. Hassua kyllä, ei jännitä oikeastaan yhtään vaan on tosi seesteinen olo. Tuntuu, että kaikki muut jännittää meidänkin edestä :>. Facebookin statuspäivityksiä on varmasti seurattu tarkalla silmällä jo hetken aikaa.

On vähän haikea olo kun odotusaika on lopuillaan. Tää 9 kuukautta on kuitenkin ollut ainutlaatuista aikaa ja harmittaa jo nyt miten ei voi muistaa jokaista ihanaa pientä hetkeä. Toisaalta, tulossa on tuhansia ainutlaatuisia hetkiä uuden ihmisen kanssa, joka mullistaa meidän maailman täysin. Tätä odotusaikaa täytyy ajatella sen ihmisen ja meidän välisenä tutustumisen alkujaksona, joka saa nyt jatkoa kun vauva on pian oikeasti täällä. Suhteen rakentaminen täytyy aloittaa heti ensirääkäisystä ja sitä täytyy vaalia pitkälle tulevaisuuteen. Odotusajan vaivojen ihmettelystä siirrytään lapsen kasvattamisen ihmettelyyn.

Odottavin fiiliksin,

 

Adalmis ja keijo 40+0

Tiistaina käytiin äitiyspolilla ja keijohan oli reippaasti kääntynyt oikeaan asentoon. Lääkäri oli sitä mieltä ettei keijo enää kääntyisi väärinpäin. Ainakin vielä se on pysynyt asennossaa ja tuntuu, että olisi lähtenyt laskeutumaan. Haaroväliin sattuu ja käsin kun kokeilee vatsan päältä niin sen pää tuntuu melko alhaalla. Kohdunkaulaa oli jäljellä tällä kertaa 2 cm eli se oli parissa viikossa lyhentynyt sentin, hurjaa :P. Painoarviokin saatiin vihdoin. Lääkäri sanoi, että keskimittainen vauva olisi tulossa :). Sehän sopii :>. Kohdunsuu oli vielä täysin kiinni joten voisin kuvitella, että keijo ei ihan hetkeen vielä ole tulossa maailmaan. Tosin eihän sitä koskaan tiiä.

Viime yönä koin ahaa-elämyksen kun tunsin ekat harjotussupistuksen ikinä! Olin ihan filareissa :). Jossain vaiheessa yötä heräsin siihen kun se kireys ja paine oli siirtynyt myös sisäreisiin. Sitten näinkin unia että vedet meni ja piti lähteä sairaalaan :P. Mutta ei  ihan vielä kuitenkaan. Kivaa kumminkin, että edes jotain konkreettista tapahtuu. Muutenkin nyt on ollu sellanen realistinen fiilis, että synnytys voi pian tapahtua kun vauvakin on oikein päin. Aika jännää :). Siltikin edelleen veikkaan että keijo syntyy vasta maaliskuussa :>. Tosin eipä sinnekään kovin pitkä aika enää oo.

 

Adalmis ja keijo 38+5

Tänään jälleen käynti neuvolassa. Keijo oli viistosti pää alaspäin tällä kertaa. Ei se taida ihan väärinpäin enää päästä, näin ainakin toivon. Se on joko täysin pää alaspäin, viistosti tai sit ihan poikittain. Saatiin toimintaohjeet jos lapsivedet nyt menis kun vauva ei oo kiinnittynyt, mutta en usko että ohjeille tulee käyttöä ainakaan lähiaikoina. Ja toivon, että keijo tajuais ennen synnytyksen alkua laskeutua ja kiinnittyä. Tosin oon kyllä ihan vapain mielin senkin suhteen, että saatetaan joutua sektioon.

Synnytystapa ja moni muu asia selvinnee sit ensi viikolla kun tiistaina on aika äitiyspolille. Arvioivat siellä kaiken mitä on arvioitavissa. Saadaan myös painoarvio jota ei nyt oo kukaan antanut vielä paitsi tän päivänen neuvolatäti. Melko pientä kaveria se veikkasi joka tietysti sopis mulle hyvin :>. Eri asia sitten että miten isoksi keijo ehtii kasvaa jos mennään yliajalle.

Vieläkään olo ei tunnu liian tukalalta kuin ajoittain joten rauhallisin mieli odotellaan. Oon päättäny olla ahdistumatta näistä viimesistä viikoista ennen kun olo on tosi tukala. Näin yritän minimoida pään hajoamisen jos/kun mennään lasketun ajan yli. Saa nähdä miten tää oikeasti toimii, mutta siis ainakaan vielä ei ahista ^__^.

 

Adalmis ja keijo 37+3