Tuota lausetta lueskelin aika monta kertaa ja se tuntui joka kerta yhtä hassulta. Möttönen on noin viiden sentin kokonen ja silti sillä on osat mitä ihminen tarttee. Ihmeellistä on elämä :P.

Eilen tuli yhtäkkiä sellanen vahva tunne, että oon oikeesti raskaana. Niitä on tullu muutama. Yleisesti ottaen on vähän sellanen epätodellinen olo edelleen, että onkohan siellä edes mitään, mutta sitten välillä iskee tosi kovaa, että hei, siellä on vauva! Vatsa on pullistunu jonkun verran lisää ja nyt sen kyllä jo huomaa selkeästi ettei oo vain kesän grilliherkuista tullu vatsaa vaan jotain muutakin siellä on. Ihan kiva :>. Viikonloppuna vatsaa kehuttiin isoksi viikkoihin nähden, olin niiiiiin polleena :>. Välillä kun tuntuu, että se on vaan tollanen löllö pömppis eikä näytä ollenkaan vauvamahalta. Odotan sitä aikaa, että se oikeesti ponnahtaa esiin ^_^.

Tänään kävin verikokeissa terveysasemalla ja ens viikolla on sitten se niihin liittyvä ultra. Tänään hain myös pari pakettia, joissa oli vauvanvaatteita, jee! Ellokselta ja H&M:ltä tilasin muutaman bodyn ja pöksyjä. Olihan ne herttasia ^_^. Äitin kanssa puhuin äskön niin se oli mökin vintiltä jo kaivanut mun vauva-ajan vaatteita mitä oli silloin joskus säilönyt. Jonkun lelunkin oli kuulemmat pistänyt talteen. Saadaan ne sitten jossain vaiheessa kun porukoita nähdään. Puhuttiin myös siitä milloin sukulaisille vois kertoa uudesta tulokkaasta. Ite mietin, että joulukorttiin vois viimestään laittaa merkinnän möttösestä jos ei sit tietotoimisto oo siinä vaiheessa kaikkia tavoittanu :P. Serkulla ainakin käydään loppuviikosta niin eiköhän se huomaa vaikkei mitää sanoiskaan. On tuo vatsa sen verran jo esillä.

Torstaina pitäis ajella stadiin ja sit sunnuntaina takasin tänne. Perjantaina on häät ja sit pitäis kai tosiaan sitä serkkua treffata ja Tontsa vihjaili että jos käytäs niien pöndellä keräämässä marjoja talveksi. Riippunee kai miten poikki ollaan häistä ja matkustamisesta.

Viime viikkoina on ollu pelko, että onko kaikki hyvin tuolla vatsassa. Oireet vähenee ihan niinku kuuluukin, mutta silti on vähän huolissaan. Pitäisi ensi viikkoon jaksaa odottaa, että pääsee ultraan ja siellä sitten nähdään onko kaikki kunnossa. Hassuja asioita sitä vaan pelkää tälläsessa tilanteessa, mutta onneksi en ole yksin <3. Hirveä surku sellaisia joilla ei ole ketään jonka kanssa jakaa odotuksen iloja ja suruja :<. Sniiiiiisk.

 

Nyt lähden hakemaan maitoa kaupasta ja ehkä myös jotain ruokaa pariksi päivää. Ehkä täytyy myös vähän hipelöidä vauvanvaatteita, hihiii!

 

Allu ja möttönen 10+2 (vihdoin meni kymppi rikki!)