Keijo tuli tähän maailmaan keskiviikkona 9.3.2011 klo 20.59. Ei päästy yliaikaiskontrolliin kun herra aamuyöstä alkoi näyttää ulkoistumisen merkkejä :). Tässäpä erittäin pitkä tarina synnytyksestä:

 

Herään kivuliaisiin supistuksiin 2.50 tiistain ja keskiviikon välisenä yönä (8-9.3). Supistuksia tulee tauotta ja kun nousen ylös lapsivettä tulee jonkun verran. Sen jälkeen vettä tiputtelee hetken. Kävelen kämpässä, joka helpottaa kipuihin. Olotila on sangen rauhallinen. Katselen ikkunasta tyhjää ja hiljaista kaupunkia. Supistuksia tulee tasaisesti kolmen minuutin välein. Otan Paramaxia ja yritän mennä takaisin sänkyyn. Makuulla olo on kuitenkin hankalaa joten nousen jälleen ylös kävelemään ja syön yöpalaa. Pystyssä olo tuntuu hyvältä kun pystyy pyörittelemään lantiota. Kipu pehmenee liikkeen mukana. 3.20 käyn jälleen vessassa ja vatsa tyhjenee. Supistuksia tulee edelleen kolmen minuutin välein. Toni nousee ylös 3.30. Vitsaillaan siitä ettei taideta päästä aamun yliaikaiskontrolliin. 3.50 supistukset jatkuvat säännöllisinä, kestävät noin 10-40 sekuntia ja ovat kipeitä. Naureskelen tosin, että sillä hetkellä kovaksi ajattelemani kipu ei varmasti ole mitään verrattuna tulevaan. 4.00 Toni soittaa sairaalaan, josta sanovat, että saa tulla paikalle, mutta ei ole kiire tai pakko tulla vielä. Sanovat sen mitä useimmille eli ”tulette sitten kun ette enää kestä kotona.” 4.10 supistukset jatkuvat kipeinä yhtä säännöllisinä. 4.30 päätetään lähteä sairaalaan.

Automatka on todella tuskainen kun penkissä ei pysty yhtään liikkumaan supistuksen tullessa. Onneksi matka on lyhyt ja supistuksia ehtii tulla vain yksi. 4.50 saavutaan sairaalalle. Käytävä, jota pitkin kävellään synnyttäjien vastaanottoon, tuntuu järkyttävän pitkälle. Yritän keksiä paikkoja mihin nojata ja heijata lantiota, mutta eipä niitä oikein ole. Odotellaan hetki aulassa kunnes meidät otetaan sisään ja hoitaja kyselee kaikenlaista. Tarkastaa kohdunkaulan ja kohdunsuun tilanteen. Kaulaa on jäljellä 2 cm ja kohdunsuu ei ole edennyt yhtään. Hoitaja toteaa ”kannustavasti” ”Toivottavasti syntyy tälle päivälle.” ja kommentoi myös mun kehonlämpöä (35,6), että se on ”miinuksen puolella” vaikka ihan normaalilämpö se mulle on.

Synnytyssalissa kokeilen keinutella keinutuolissa ja heijata itseäni jumppapallolla. Kumpikaan ei tunnu hirveän hyvältä. 6.15 kätilö ehdottaa ammetta ja suostun, koska olin ajatellut jo aiemmin haluavani kokeilla sitä. Hengailen ammeessa tunnin. Se pehmentää supistusten kipua kun voi heijata itseään helposti puolelta toiselle. Seitsemältä aamuvuorolaiset aloittavat työnsä, saan aamupalaa ja vauvalta otetaan sydänkäyrä. Kätilö ei katso kohdunkaulan tilannetta, koska lääkäri on tulossa kierrolle puoli yhdeksän aikoihin ja katsoo tilanteen kuitenkin silloin. Väsyttää ja unettaa ihan hirveästi, mutta nukkumisesta ei tule mitään supistusten takia. 8.45 lääkäri käy ja toteaa kohdunkaulan hävinneen. Sanoo, että epiduraalia voisi harkita noin tunnin päästä. Kohdunsuu on edelleen tosi takana ja tutkimus tuntuu todella epämukavalta. Lääkäri sanoo, että vauva syntyy tänään. Sangen lohduttavaa kun vuorokautta on kuitenkin jäljellä aika monta tuntia :P.

Puoli kymmeneltä kätilön mielestä supistuksia tulee edelleen liian harvoin (sama 3-5 min), mutta huiput ovat kuitenkin pidempiä. Epiduraalista on edelleen puhetta. Kymmenen maissa kätilö tarkastaa kohdunsuun ja toteaa saman kuin lääkärikin, että vauva on edelleen todella kaukana. Supistusten rytmi on hyvä, mutta vauvan kaukaisuuden takia epiduraalia ei kannata vielä laittaa, koska se pitkittäisi synnytystä todella paljon. Yhdeltätoista pyydän epiduraalin koska kivut on tosi kovat ja kroppa on niin väsynyt että on pakko saada nukuttua. Kätilö sanoo edelleen, että epiduraali laitettuna näin aikaisin hidastaa synnytystä, mutta haluan sen silti. Anestesialääkäri tulee laittamaan puudutteen ja ensin laitetaan testiannos, jonka aikana lääkäri kyselee puutuuko jalat ja kätilö mittaa verenpainetta monta kertaa. Kun kaikki näyttää hyvältä niin laitetaan epiduraalipumppu toimintaan.

Puoli kahdeltatoista laitetaan tipalla suolaa ja oksitosiinia supistuksia vauhdittamaan. Kätilö kehoittaa nukkumaan ja muistuttaa, että liikkumaan ei sitten enää pääse. Se ei kuitenkaan haittaa, koska puudute alkaa vaikuttamaan ja supistukset ei tunnu enää niin hirveiltä kuin aiemmin. Kahdeltatoista lääkäri käy puhkaisemassa kalvot, kohdunsuu on 2,5 cm auki ja kätilöt vaihtavat aamuvuorosta päivävuoroon. Kätilö Jaana vaikuttaa ihanalta tyypiltä. Oksitosiini laitetaan kiinni ja toivotaan että kalvojen puhkaisulla saataisiin aikaiseksi supistuksia. Keijolle laitetaan pinni päähän sydänkäyrää varten. Puoli kahdelta saan lounasta ja epiduraalia lisätään. Oksitosiini laitetaan takasin, koska supistukset on laimentunu. Kahdelta lapsivettä hulahtaa kunnolla sänkyyn ja epiduraalia lisätään jälleen. Kätilö myös katetroi mut. Oksitosiini vahvistaa supistuksia, mutta epiduraalin takia ne tuntuu vaan pienenä jomotuksena. Epiduraali tuntuu vaikuttavan paremmin vasemmalle puolelle ja kätilö kehoittaa kääntyilemään kyljeltä toiselle että aine levittyisi tasaisesti. Kolmelta puudute alkaa vaikuttaa tasaisesti joten saan nukuttua pieniä pätkiä. Oksitosiinia lisätään jälleen.

Neljältä kätilö katetroi, koska valittelen kipuja. Kivut helpottuvat heti. Kohdunsuu on auki 3 cm ja vauva edelleen takana ylhäällä. Supistukset ovat pidentyneet ja oksitosiinia laitetaan tulemaan jälleen lisää. Puoli viideltä supistukset alkaa tuntua pepun puolella ja paineen tunne lisääntyy. Kätilö kertoo, että vauva on laskeutumassa. Epiduraalia lisätään jälleen, lepäilen ja valittelen nälkää. Jaana sanoo, että vauva syntyy varmasti hänen vuoronsa aikana eli ennen iltakymmentä. Puoli kuudelta vaihdetaan epiduraaliannos kun edellinen loppuu. Samalla annostus nostetaan maksimiin, joka tuntuu jännältä kun kivut eivät ihan kokonaan ole kadonneet. Uusiin supistuksiin epiduraali ei tunnu auttavan yhtään. Jaana sanookin, että epiduraali vaikuttaa yleensä vain etuosaan vartalosta. Alkaa jännittää, koska tajuan, että näillä kivuilla vauva synnytetään. Puoli seitsemältä saan poikkeuksellisesti ruokaa kun joku jolle oli ateria tilattu ei pystynytkään syömään sitä. Hirvittävä valmismakaronilaatikko maistuu melko taivaalliselta kun ei ole syönyt koko päivänä muuta kuin leipää. Jaana ihmettelee mun syömisen tarvetta kun yleensä synnyttäjät eivät kuulemma pysty syömään yhtään mitään. Ruoka helpottaa särkyä ja väsymyksestä johtunutta koomaa. Sanon, että on varmasti helpompi synnytys tulossa kun sai energiaa. Ruoan jälkeen saan Paramaxin kun kuume hipoo 38:a astetta.

19.15 tunnen tarvetta ponnistaa ja oon tosi kipuinen. Kohdunsuu on 7,5 cm auki. Vauvan ”saumat” tuntuvat vähän vinossa joten Jaana käskee kontalleen sängylle peppu pystyyn jotta vauva hakeutuisi oikeaan asentoon ja suuntaan. Puoli kahdeksalta kivut ovat todella kovat ja huudan täyttä huutoa. Hiki virtaa ja supistukset on toooodella pitkiä. Paine tuntuu todella kovana pepussa. Vauva on siis tuloillaan. Puoli yhdeksältä kivut ovat edelleen järkyttävät ja tuntuu, että paniikki iskee. Kohdunsuu on kokonaan auki ja saan Jaanalta ohjeita miten alkaa ponnistamaan vauvaa kohti kanavaa. Ponnistusvaihe alkaa 20.45. Jaana antaa todella selkeitä ja hyviä ohjeita, joita pystyn ihmeen hyvin noudattamaan. Tuntuu kuin toimisin jossain toisessa ulottuvuudessa. Toimin ohjeiden mukaan vaikka järki sanoo, että juokse vielä kun voit, koska kivut ovat aivan hirveitä. Jostain saan voimia ponnistaa kivun ohi ja tunnen kuinka vauva laskeutuu pikkuhiljaa. Jaana kertoo, että mustat pitkät hiukset näkyvät. Se antaa voimia. 20.59 vauva syntyy ja helpotus on hurja. Tajuan, että oikeasti tein sen. Vauva näyttää tosi isolta ja tuntuu tosi hassulta, että se oikeasti tuli juuri mun sisältä ulos. Toni saa leikata napanuoran ja sitten vauva siirretään mun paidan alle. Se tuntuu tosi jäntevältä ja isolta. Jälkeiset tulevat muutama minuutti vauvan jälkeen ja sitten Jaana ompelee tikit. Toni pääsee pesemään vauvan ja seuraamaan punnitsemista ja muita toimia. Näiden jälkeen vauva siirretään tissille ja se osaa tosi hyvin hommansa. Kymmeneltä saadaan iltapalaa ja lähetellään ilmoitusviestejä sukulaisille ja ystäville. Yhdeltätoista minä ja vauva siirrytään osastolle ja Toni lähtee kotiin. Annan vauvalle vielä toista tissiä ja sitten se viedään kansliaan yöksi. Olen todella kipeä ja väsynyt. Pää on ihan sekaisin kaikesta tapahtuneesta. Saan särkylääkettä ja koitan käydä nukkumaan.

 

Tämä oli samalla viimeinen kirjoitus tähän blogiin. Seuraavassa sitten seuraillaan keijon elämää :). Kiitos kaikille kirjoituksiani seuranneille, toivottavasti käytte lukemassa seuraavaakin blogia!

 

Adalmis ja keijo 1vko

 

Seuraavan blogin osoite: http://keijonelamaa.vuodatus.net