Raskauteen liittyy tosi paljon kaikkea. Tuntuu, että pienin osa on tarvikkeiden ostaminen vaikka tässä yhteiskunnassa kulutusta suitsutetaankin. Pikkuhiljaa oon alkanu ymmärtämään miksi raskaus kestää yhdeksän kuukautta. Luulen, että helmikuun lähestyessä mulla on varmasti sellanen olo, että tää on ihan liian lyhyt aika. Yhdeksässä kuukaudessa sun pitäisi kasvaa ihmisenä ihan järjettömästi, käsitellä tunteita ihan kaivonpohjalta taivaisiin ja tajuta, että pian sä olet vastuussa itsesi lisäksi myös toisesta elävästä olennosta.

Lapsi tulee aina olemaan sun elämässä. Se vaatii enemmän kuin mikään muu sun elämässä ikinä ja varmasti myös antaa eniten kaikista. Kun tuut raskaaksi, ei oo enää paluuta entiseen. Plussaushetkestä lähtien, sä elät tulevaa lasta varten ja teet sitä elämäsi loppuun asti. Sitä oon miettinyt, että, entä jos mä ikävöin hirveesti elämää ennen vauvaa. Sitä, että voi ilman suunnitelmia mennä ja tehdä mitä haluaa. Entä jos ajattelen koko ajan, että lapsi on tylsistyttänyt mun elämän. Ajatus tuntuu tosi oudolta enkä usko, että näin käy, mutta kyllä se silti mietityttää. Luulen, että välillä tollasia ajatuksia saattaa tulla, mutta uskon, että ne on ohimeneviä hetkiä.

Oon myös miettinyt, miten lapsi muuttaa parisuhdetta. Vauvalehdissä puhutaan useasti tästä eikä sitä varmaan pysty tajuamaan kuin vasta sitten kun lapsi syntyy. Pelkään, että koteloidun vauvan kanssa enkä tajua ollenkaan ottaa miestä huomioon. Mietin, että mistä löytää aikaa kahdenkeskiselle ajalle varsinkin kun meidän molempien porukat asuu niin kaukana ettei oo ketään sellasta jolle vauvan voisi viedä pidemmäksi aikaa.

Tuo porukoiden kaukaisuus mietityttää kyllä siksikin, ettei oman äidin tuki ole lähellä ja ettei vauva tapaa isovanhempiaan kovin usein. Voisin kuvitella, että oon aika eksyssissä vauvan synnyttyä ja tuki olisi tarpeen. Täytynee laittaa äidin numero pikavalintoihin :P.

Alkoholin käyttöä oon miettinyt jo siitä asti kun tein plussatestin. Ennen raskautta join joka viikonloppu enemmän tai vähemmän, joka oli kyllä hauskaa, mutta terveyden kannalta ei kovin järkevää. Nyt tässä muutaman kuukauden aikana viikonloppuna on välillä ollut sellainen fiilis, että voispa lähteä edes yhdelle jonnekin. Se on huolestuttanut vaikkei ookaan ollu mikään "pakko saada viinaa"-fiilis.  Mitenkä sitten kun vauva syntyy. Onko mulla hirveä syyllisyys jos käyn ulkona tai juon siiderin kotona. Harmittaako ettei enää voikaan ottaa kalsarikännejä viikonloppuna jos huvittaa. Vauvalehdessä oli äideiltä ja isiltä kyselty mistä on vauvan myötä joutunut luopumaan. Aika moni oli sanonut, että "baari-illoista", mutta lisännyt, ettei se ole kuitenkaan ehkä luopumista vaan lapsen mukanaan tuoma muutos. Itse ainakin voisin kuvitella, että lapsen kasvattamisen ihmeellisyys menee tuhat kertaa lauantaisen känni-illan ja sunnuntaisen darran edelle.

Raskaus on alkanu tosi mukavasti näkyä ja tykkään siitä. SIlti välillä ajattelen, että mites sitten kun lapsi on syntynyt. Harmittaako kun keho ei koskaan tuu olemaan samanlainen kuin ennen raskautta. Keväällä tiputin painoa jonkun verran ja olin tosi tyytyväinen siihen. Täytyykö heti synnytyksen jälkeen lähteä hulluna lenkille, että sais takasin sen kehon mikä oli? Toisaalta taas, miksi lapsen saaminen ei sais näkyä kropassa?

Oon jo nyt mietiskellyt synnytystäkin. Pelkään kipua ihan hirveesti ja siksi tuntuu, että synnytyksestäkin on tulossa kipumörkö, vaikka nykyaikana on mahtavat kivunlievitykset tarjolla. Mutta entä jos en ehdikään saada mitään lievitystä jos lapsi syntyy niin vauhdilla? Eniten ehkä pelottaa se, jos joudutaankin leikkaamaan ja sitten joutuu makailemaan ja varomaan leikkaushaavaa.

Osaanko rakastaa lasta? Entä jos ajattelen, että se on ihan ruma tai ärsyttävä? Entä jos en jaksakaan? Entä jos en osaakaan hoitaa sitä, en saa sitä rauhoittumaan? Jos en osaa imettää? Kysymyksiä on satoja ja kaikkeen löytyy vastaus vasta sitten kun lapsi on syntynyt.

Kärsimättömänä ihmisenä tää tiedonvähyys ja odottaminen korpeaa aina välillä. Mutta toisaalta taas on ihan mahtavaa, että lapsen syntymään on vielä niin pitkä aika. Ehtii kaikki nämäkin asiat vielä käännellä ja väännellä moneen eri suuntaan.

 

Adalmis ja keijo 20+4 (puoliväli ohitettu!)