Jäin tiistaina sairaslomalle kun selkä ei oikeen enää taipunut. Oon kuitenkin yrittäny nyt kovasti liikuskella joka päivä, koska lekuri sano, ettei paikallaan makaaminen tee kovin hyvää selälle. Virallisesti jään äitiyslomalle viikon päästä.

Tänään käytiin jälleen neuvolassa. Paino ei ollu noussu yhtään. Hemoglobiini oli noussu 115 -> 126. Sf-mitta oli nyt 32 cm. Verenpaineet oli jees. Vauvan asento jäi arvoitukseksi vaikka täti kuinka paineli vatsaa. Keijo teki kepposia eikä halunnut tulla näytille. Ilmeisesti hengaili poikittain ja tosi kohdun takaseinässä kiinni. Nythän se on toki koko päivän sit ollu ihan iholla ja melskannu menemään :>. Viikon päästä on seuraava neuvola ja tän päivänen täti merkkasi sinne että "kts.asento". Saapa nähdä miten päin se sillon on :P. Pari viikkoa sitten keijo kuitenkin oli raivotarjonnassa. Kääntämisestä aletaan puhua kai sit rv 35 jälkeen eli ensi viikon jälkeen.

Ollaan käyty kolme kertaa perhevalmennuksessa. Ekalla kerralla puhuttiin vauvan tuomista muutoksista, tokalla kerralla parisuhteesta ja kolmannella kerralla synnytyksestä. Kaikki kerrat on ollu yllättävän hyviä ja on jääny positiivinen kokemus. Mitään mullistavan uutta tietoa ei oo tullu, mutta sellasia "hyvä muistaa"-asioita. Ens viikolla on sit vielä neljäs kerta, joka käsittelee imetystä ja vauvan hoitoa. SItten joskus huhtikuun alussa on sellanen johon mennään vauvojen kanssa keskustelemaan arjesta ja sellasesta.

Yksi asia mikä ottaa nyt vähän päähän on se, että synnytysosastolle ei täällä pääse tutustumaan, koska siellä on niin kiire. Tympäsee tosi paljon, koska siellä käyminen varmasti helpottaisi tulevaa koitosta. Tietäisi, että missä kaikki tapahtuu. Nyt ainut fiilis mikä paikasta on, on se kun menin bussilla ohi siitä sisäänkäynnistä johon synnyttäjät ilmottautuu :P. Mutta eipä siinä mikään auta, näillä mennään mitä on annettu. Mieli avoimena ja hyvällä fiiliksellä :).

Hauskaa viikonloppua!

Adalmis ja keijo 33+6